PUOLIVÄLISSÄ

Pari päivää sitten varasin mun lennot kotiin, sain tietää lähtöpäiväni ja huomasin että mun vaihtovuosi on jo yli puolivälissä. Juuri nyt mulla on 184 päivää kun lähdin kotoa ja 159 kun pääsen taas kotiin. En tiedä mitä tunteita tää mussa herättää. Aika menee liian nopeesti, mutta samalla haluan sen myös menevän nopeesti. Jouluna ja varsinkin tässä viimeaikoina Suomi on ollut useesti mun mielessä. Oon miettinyt myös paljon mun tulevaisuutta, menneisyyttä ja yleensäkkin koko elämää. Koko lapsuuteni halusin vaihtoon ja nyt oon täälä viettämässä unelmaani. Oon miettinyt mitä jos olisinkin päässyt Australiaan, niinkuin aina halusin? Tai mitä jos olisinkin päässyt Rio de Janeiroon tämän pikkukaupungin sijaan? Mitä jos mulla olis ihan eri hostperhe? Viime aikoina täälä on ollut tosi vaikeeta mulle ja oon ihan vakavasti harkinnut kaupungin vaihtamista. Mulla on jotenkin vaan pettynyt olo kaikkeen täälä. En päässyt maahan mihinkä halusin, asun pienessä kaupungissa, perheellä on omanlaiset säännöt, rotarit ei päästäkkään matkustamaan yksinään. Kaikki ei vaan mee niin helposti kun kuvitteli ja unelmoi. Mutta ehdottomasti tämä kaikki kasvattaa, kestän kaiken täälä yksin ja omin jaloin oon pärjännyt koko ajan. Tulin täysin tuntemattomaan maahan, vieraaseen kultturiin, outojen ihmisten taloon, jotka puhui ihan kummallista kieltä. Nyt tosta kaikesta on selvitty; Brasiliasta on tullut mun toinen koti, rakastan kulttuuria täälä, kuinka ihmiset on aina iloisia ja rakastan portugalin puhumista.

Ennenkuin tulin vaihtoon, mä tiesin että tää ei tuu olemaan helppoa. Eikä niin tosiaankaan ole. Kaikessa täälä on hyvät ja huonot puolet, ja sen kanssa on vaan pärjättävä. Mutta kuitenkin vaihtoon lähtö on ollut mun unelma tosi kauan, kun pienenpänä mietin vaihdossa olemista niin kuvittelin sen vaan rannalla lokoiluna uusien kavereiden kanssa jossain täydellisessä paikassa. Ja useista vaihtoblogeista saa sen kuvan, että vaihdossa olossa kaikki on täydellistä ja kerrotaan vaan hyvät asiat. Se, miten oikeesti menee, jätetään vaan kertomatta. Ja siksi halusinki kirjottaa tän tekstin ja kertoa, että tällä hetkellä täälä ei mee kaikki vaan hyvin. Oon ollut nyt kokoajan samassa perheessä ja yritän tällä hetkellä vaihtaa perhettä. Kaupunkiakin mä haluaisin vaihtaa, mutta siitä tuskin tulee mitään. Kun tulin tänne, ajattelin tekeväni Rotaryn järjestämiä retkiä, mutta kun sain tietää niiden hinnat, niin ne retket jäi vaan haaveeksi..Amazonin retkelle yritän tällä hetkellä saada avustusta ja toivottavasti sinne pääsisin! Kun nämä retket jää tekemättä, niin haluaisin kiertää itse mahdollisimman paljon Brasiliaa, mutta eihän sitä voi yksin tehdä eikä mun rotaryklubi ja hostperhe täälä oo oikein suostuvaisia siihen. Suuriman osan ajasta vietän Katan ja Elenan kanssa, jotka on myös vaihtareita mun kaupungissa. Brasilialaisia kavereita mulla on paljon, mutta sitten niitä ystäviä joiden kanssa voi olla koska vaan, on älyttömän vaikee saada noin vaan. Muut vaihtarit on samassa tilanteessa, ymmärtää sua parhaiten, joten totta kai heidän kanssa on paljon helpompaa olla.

Onhan elämä täälä silti yhtä unelmaa; tällä hetkellä kesälomalla ollaan vaan altailla, otetaan aurinkoa, mennään kaupungille kaupoille ja syömään açaita, käydään ravintoloissa ja vesiputouksilla, ei tarvi stressata koulusta ja elämä on ihanaa. Perjantaina mä lähden taas Arraialiin ja Cabo Frioon pienelle lomalle yli viikoksi, siellä vietin marraskuussa yhden viikonlopun sekä uuden vuoden ja oon ihan rakastunut koko paikkaan. Pelkkiä rantoja sinisine vesineen, ollaan suunniteltu sellaisen veneretken tekemistä ja ite haluisin kokeilla tosi paljon laitesukellusta, mutta sen hintaa en kyllä halua tietää...:D Sen jälkeen alkaa taas koulu, mutta siitä seuraavaksi viikonlopuksi lähden Rioon ja viikon päästä siitä onkin taas loma karnevaalien takia, mitä odotan tosi paljon! Eli toisaalta menee tosi hyvin kun on paljon tekemistä eikä paljoa aikaa ajatella asioita, mutta silloin kun sitä aikaa on, niin alkaa vaan miettiä liikaa kaikkia asioita.
En edes osaaa kasata mun ajatuksia tähän, koska niitä on liikaa. Rakastan olla täälä, enkä vaihtais tätä kokemusta mihinkään, mutta kuitenkin ikävöin Suomeakin ja kuinka helposti kaikki sielä meni. Ei kuitenkaan kovin moni nuori voi sanoa, että on asunut vuoden ulkomailla ja pärjännyt siellä yksin. Kun selailin kuvia tähän postaukseen, ymmärsin kuinka upee kokemus tää on jo nyt ollut ja kuinka ihania ihmisiä oon tavannut, millaisille rannoille oon päässyt ja yleensäkkin koko kokemus on ollut mun elämän paras. Enkä voi uskoa että tää on jo puolivälissä.

Mulla on viime hetkinä onneksi ollut paljon tekemistä ja oon yrittänyt nauttia kaverien kanssa täysin rinnoin kesäloman viimesistä hetkistä! Viime viikolla mentiin Katan kanssa yksille synttärijuhlille tiistaina ja jäin Katalle yöksi, seuraava päivä vietettiin klubilla aurinkoa ottaen kavereiden kanssa. Torstaina Kata taas tuli meille yöksi, valvottiin myöhään, juteltiin paljon ja katottiin leffoja. Perjantaina oli suunnitelmissa mennä vesiputouksille isolla porukalla, mutta sää oli sen verran huono ettei lähdetty, vaan jäätiin vaan altaalle lokoilemaan ja käytiin mäkkärissä jäätelöillä. Lauantain vietin kokonaan hostperheen kanssa grillijuhlissa, pääsin myös ensimmäistä kertaa potkimaan palloa Brasiliassa! En tajunnu miksen oo aiemmin jo pelannut, mutta sovittiin hostisän kanssa että mennään joku päivä uudestaan pelaamaan isommalla porukalla. Sunnuntaina olin vaan kotona, skypetin Suomeen ja illalla käytiin hostperheen kanssa pienellä ajelulla ja ravintolassa jäätelöllä! Eilen olin koko päivän altaalla yrittämässä saada rusketusta taas vaihteeksi...:D Myös tänään Luiz ja Kata tulee tänne altaalle ja illalla mennään yhdessä rotarien kokoukseen!

Ja hei tulevat vaihtarit, tai jos muutenkin on jotain kysyttävää vaihdosta tai multa jotain, niin ehdottomasti tulkaa kysymään ja juttelemaan! Mulle kun hain vaihtoon ja oli se odotteluaika, niin autto tosi paljon puhua muille vaihtareille ja mä kyllä autan mielelläni. Tulkaa vaikka facebookissa puhumaan tai askissa voi laittaa kysymyksiä :)